Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa, kun meinaa vähitellen palata ne vääränlaiset ruokatottumukset vaivihkaa takaisin?
Esim. tänään: söin juuri tuossa kalkkunaa, kasviksia ja riisiä ja sain vatsani täyteen. MUTTA mitäs, minä haluan vaan lisää, ei meinaa tuo ruoka riittää, vaan jälkiruaksi tekisi mieli syödä jotain pientä hyvää. Tiedän kyllä, että jos jatkuvasti sallin itselleni jotain hyvää niin siitä tulee jatkuva tapa mistä on vaikea päästä eroon ja mikä vaan eskaloituu suuremmaksi ja suuremmaksi jälkiruaksi. Nyt pitäisi vieroittua tuosta ärsyttävästä tavasta lopullisesti. Näin arkipäivisin ainakin, juhlat eri tilanne sitten, mutta toki silloinkin vain kohduudella.
Jostain blogista luin tuossa aiemmin, että 9 kk pitäisi varata aikaa uusien ruokailutapojen oppimiseen, jotta niistä tulisi pysyvämpiä. Ei tuokaan 9kk tietenkään takaa mitään, mutta kuitenkin parantaa todennäköisyyttä varmasti huimasti. Yhdessä yössä ei mitään opita. Se on kyllä tullut huomattua.
Nyt vasta toinen kk menossa, joten töitä on paiskittava hartiavoimin. Haluan uuden, terveen, paremman elämän itselleni! Tiedän, että jatkuva herkkujen mussuttaminen sitä ei minulle todellakaan tuo!
Siis.. Taistelkaamme..!
