Mitä syön tänään?

Tässä esimerkki ruokavaliostani ja siitä mitä päivän mittaan pistelen poskeeni

Aamupala:
-Ruisleipä, kevytmargariini, kevytjuusto, tomaatti
-Maissihiutaleita, maitoa, vähän mansikkahilloa
-Vitamiiniporetabletti

Lounas:
-Vähän tomaattikeittoa
-Proteiinipatukka
-Pähkinöitä

Välipala:
-Rusinoita
-Välipalapatukka

Päivällinen:
-Tonnikalasalaattia

Iltapala:
-Ruisleipä kuten aamulla

Liikunnat: Zumba, kävelyä n. 1,5h

Mitä petrattavaa?

Maissihiutaleet -> kuitupitoinen puuro. Odotan jo kovasti että pääsen taas aamupuuron kimppuun, mutta maissihiutaleet on syötävä eka pois. Eivät ole terveellisiä ollenkaan ja enkä aiokaan niitä ostaa enää.

Ja onhan tuossa muutakin petrattavaa:
Proteiinipatukoiden sijaan kunnollisempi lounas, joka on olisi energiapitoisempi ja hyvä ravintoarvoiltaan.

Energiamääristä on vähän paha sanoa mitään, kuuntelen omaa kehoani. Jos tunnistan ihan oikean nälän, niin sitten syön toki jotakin. Tarkoituksenani ei todellakaan ole ruveta kärsimään jatkuvasta nälästä ja todettakoon, että en varmasti jaksa laskea kaloreita 9 kk ajan. Ruokapäiväkirjankin kanssa voi myöskin olla vähän tiukkaa, mutta aion kyllä kirjailla syömisiäni ihan vihkoon, jotta tekisin parempia valintoja joka päivä.

7 päivää

Otsikko ei viittaa lehteen, vaan siihen että minulla on vielä 7 opiskelupäivää edessä ja sitten opiskelut ovat hetkeksi ohi. Miten ihanaa! Nyt opiskelustressin takia on tietysti suuri riski unohtaa ne terveelliset ruokailutavat, mutta pitääpä koittaa pitää mielessä nekin. Vaatii vain pientä keskittymistä ja niitä oikeita valintoja!

Tälle päivälle on nyt opiskeltu nettona n. 6 tuntia.  Kahden tunnin päästä menen ryhmäliikuntatunnille. Se onkin kunnon rääkki, joten sitten pitääkin käppäillä sieltä kotiin ja lämmittää ruokaa ja syödä kunnolla. Aion jopa syödä tänään jälkiruokaa, nimittäin viinirypäleitä. Ne ovat kyllä melko kaloripitoisia, mutta kuitenkin näen ne terveellisemmäksi pitkällä aikavälillä kuin esim. vaikka välipalapatukat. Puhumattakaan nyt niistä jälkiruista mitä minulla oli aiemmin tapana syödä :S

Huomenna ajattelin mennä Zumbaan. Siinä taitaakin olla tämän viikon liikunnat, kun pitää priorisoida nyt valitettavasti noita opiskeluhommia. Ainakin hetkellisesti. Hyötyliikuntaa edes sentään kertyy kävelyn muodossa päivittäin n. 40 min.

Eipä tällä kertaa muuta

Taistelua taistelua

Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa, kun meinaa vähitellen palata ne vääränlaiset ruokatottumukset vaivihkaa takaisin?

Esim. tänään: söin juuri  tuossa kalkkunaa, kasviksia ja riisiä ja sain vatsani täyteen. MUTTA mitäs, minä haluan vaan lisää, ei meinaa tuo ruoka riittää, vaan jälkiruaksi tekisi mieli syödä jotain pientä hyvää. Tiedän kyllä, että jos jatkuvasti sallin itselleni jotain hyvää niin siitä tulee jatkuva tapa mistä on vaikea päästä eroon ja mikä vaan eskaloituu suuremmaksi ja suuremmaksi jälkiruaksi. Nyt pitäisi vieroittua tuosta ärsyttävästä tavasta lopullisesti. Näin arkipäivisin ainakin, juhlat eri tilanne sitten, mutta toki silloinkin vain kohduudella.

Jostain blogista luin tuossa aiemmin, että 9 kk pitäisi varata aikaa uusien ruokailutapojen oppimiseen, jotta niistä tulisi pysyvämpiä. Ei tuokaan 9kk tietenkään takaa mitään, mutta kuitenkin parantaa todennäköisyyttä varmasti huimasti. Yhdessä yössä ei mitään opita. Se on kyllä tullut huomattua.

Nyt vasta toinen kk menossa, joten töitä on paiskittava hartiavoimin. Haluan uuden, terveen, paremman elämän itselleni! Tiedän, että jatkuva herkkujen mussuttaminen sitä ei minulle todellakaan tuo!

Siis.. Taistelkaamme..!

Viikonloppukuulumisia

Perjantaina grillailtiin ja söinkin kaksi jauhelihapihviä ja yhden nakkimakkaran. Älyttömän suolaista oli kyllä ja sivuun join 2 pulloa laittikokista.

Illemmalla lähdin vielä "kotibileisiin" ja siellä tuli juotua niin kuohuviiniä kuin valkoviiniäkin. Lisäksi napostelin sipsejä ja suklaata. Melko kivaa oli vaikka jotkut eivät tunnu osaavan käyttää alkoholia ollenkaan järkevästi. Ja pitihän Suomen voittoa juhlia.

Lauantaina sitten yritetin palata ruotuun ja söinkin melko kevyesti, vaikka kokoajan olikin mielitekoja. Tänään ajattelin tehdä sellaista intialaistyyppistä kalkkunaa ja lisuukkeeksi wokkikasviksia. Eli melko kevyt ateria. Sitä ennen ajattelin käydä pienellä juoksulenkillä.

Muun päivän aionkin sitten viettää opiskellen.

Muuten: alan kyllä jonkilaisia tuloksia huomata ihan silmämääräisesti näin ilman puntariakin. Onhan tässä melkein viisi viikkoa yritetty. Napani ei ehkä ole enää niin syvällä kuin ennen. Pömppis minulla edelleen on, mutta luulen että se on himpun verran littaantunut. Huom. ainoastaan himpun verran. Kohta ruvetaan lähestymään maagista 25 BMI rajaa. Sitten palkitsen kyllä itseni ruhtinaallisesti uudella vaatekerroksella. Vaikkakin toivon mukaan nekin vaatteet jäävät liian pieneksi syksyn mittaan ;)

Tervetuloa laihdutusblogiini!

Ensimmäisenä tietysti haluan esitellä itseni:

• 22-vuotias
• Helsingistä, tosin Länsi-Suomesta kotoisin, pienestä kylästä.
• Avoliitossa
• Yliopisto-opiskelija ja kavereita löytynyt kolmen vuoden aikana kavereita nolla.
• Epävarma itsestään.
• (Ikuinen?) jojoilija
• Kulinaristi ja herkkusuu
• Luonteeltaan malttamaton (Kannattaahan se luovuttaa jos tuloksia ei saavuteta yhdessä yössä)
• Painoi elokuussa 2010 n. 82 kg, joista syksyn aikana sai pudotettua n. 10 kg
• Paino nyt siis n. 70 kg ja pituutta on 165 cm
• Osallistunut jo useampaan juoksutapahtumaan: 3kymppiä ja yhden puolimaratonin. Jokainen niistä ylipainoisena. 2 vikaa kymppiä aikaan n. 1h, puolimaraton ajalla 2,5 h
• Tavoitteena Berliinin maraton 2012, mutta vain ja jos vain paino on n. 60kg. En ylipainoisena moiselle matkalle uskaltaudu!

Tosiaan painosta en ole varma, mutta viimeksi kun kävin vaa'alla n. 3 viikkoa sitten puntari näytti 71kg lounaan jälkeen. Tämä oli iloinen yllätys, kun luulin lihoneeni kamalasti kun takana oli vähän huonompi kausi (n. 2kk) ja pohjatonta herkuttelua ja liikuntaa nolla.

Oma puntari on tilauksessa ja päivitän painon tänne heti kun saan sen kotiini.

Laihdutuksen aloitin 11.4 eli tasan kuukausi sitten. Ja inspiraation sain Cavan blogista joten suurkiitos Cava! Sen jälkeen olenkin lukenut useampia laihdutusblogeja ja saanut niistä rutkasti motivaatiota ja tajunut, että kuinka monet meistä kamppailevat samojen ongelmien kanssa: kiire ja ajanpuute, mieliteot, lohtusyöminen, ruoan tuputtaminen jne.. Olen myös tehnyt useampia oivalluksia tässä kuukauden aikana:

1.  Minä, vain minä, olen vastuussa siitä mitä suuhuni laitan. Kukaan ei voi minua pakottaa kiskomaan suuhuni herkkuja ja muuta roskaa.
2. Minun pitää kehittää harjoittelusta ja oikein syömisestä rutiini. Vain harjoitus tekee mestarin ja hyvien tuloksien aikaansaaminen voi kestää useampia kuukausia tai jopa vuosia. Tämän tajusin kun katsoin puistossa taitavaa voimistelijatemppuilijaa, joka taipui vaikka mihin asentoihin. Hän on varmasti harjoitellut todella paljon useita kuukausia. Minun pitää ottaa siitä mallia! Kaikki pystyvät laihduttamaan jos vain haluavat.
3. Kiire ei ole hyvä syy laistaa liikunnasta. Mieluummin vähennän Tv:n katselua tai blogien lukemista ja annan etusijan liikunnalle.
4. Ei pidä luovuttaa. Siitä tulee vain huonompi olo.
5. Pitää välillä levätä ja ottaa rennosti niin jaksaa taas paremmin puurtaa!

Siinäpä noita! Palailen taas blogin pariin myöhemmin. Hauskaa päivää!